Pumpulista Mustan Aukon reunalle

Tänä herran vuonna 2014
lähestymme jälleen myös demokratiaksi kutsutun edustuksellisen, kestävän
hallinnon ja ihmisten henkilökohtaisen vapauden nielaisevan Mustan
Aukon reunaa, josta paluuta ei ole. Ellemme aloita käännöstä tämän
vuoden Europarlamenttivaaleissa ja ensi vuoden eduskuntavaaleissa, niin
vauhtimme kohti perikatoa kiihtyy vain.

 

Yle uutisoi tänään miten enemmistö suomalaisista toivoo vähemmän julkisen vallan sekaantumista ja
enemmän itsenäistä päätösvaltaa. Sosiaaliturvakin kuulemma passivoi. En
minä usko kaiken kattavaan hallintoon ja julkiseen valtaan, mutta
täydellinen yksilön vapaus…?

Yksilöllinen vapaus
voimistuu vain silloin kuin yhteisönä otamme hallintomme haltuun. Sen
tarkoitus on edustaa meitä, ei hallita. Sillä hetkellä kun kansa lakkaa
uskomasta hallintonsa vilpittömyyteen, se menettää myös tärkeän sidoksen
yhteiseen kansallisuuteen.

 

Osa yhteiskunnastamme pyrkii jokaisena hetkenä rajoittamaan, suorastaan
estämään riippumattomuuden, omavaraisuuden ja itsenäisyyden
kehittymistä. Ääripäistä löytyvät näkyvät diktaattorit, joiden
tavoitteena on poliittisen vallan monopolisointi vaikka väkivalloin ja
sitten hiljaisuudessa toimivat plutokraatit, jotka ymmärtävät että
rahavallan monopolisointi riittää yhteiskunnan hallinnan saavuttamiseen.

Vuonna 2014 kansalaisten
pitäisi suunnata uurnille valitakseen edustajansa Euroopan
parlamenttiin. Äänestysvilkkaus on kuitenkin ollut tasaisessa laskussa .
Miksi? Onko äänellä enää väliä – tekevät EU:ssa kuitenkin kuten
lystäävät?

Poliitikkojen
päätösvalta asioihin, joita he markkinoivat äänestäjilleen, on
jatkuvasti supistunut. Velkaperustainen rahajärjestelmämme keskittää
automaattisesti pääomaa yhä harvempiin käsiin ja tämä leikkaa
poliittisen vallan demokratiaa. Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt.

 

Ylikansalliset
organisaatiot, rumimpana esimerkkinä Euroopan unioni, korostavat tätä
kehitystä. Arvion mukaan jo lähes kolme neljännestä kuntiemme
hallitusten esityslistoille ilmestyvistä asioista on jo käsitelty EU:ssa
ja voimattomuuden tunne voimistuu.

Vaalirahakohu raotti
ovea ongelmaan ja nyt hallintarekistereiden salaaminen lukitsee sen.
Rahajärjestelmän yksityiset hallitsijat voivat edelleen käyttää
valtaansa myös poliittisella kentällä ja siten lobata/ohjata/ohjeistaa
sekä lainsäädäntöä että suoria päätöksiä. – tai sitten olemalla vain
myöntämättä luottoja pk-sektorille, joilla ei ole muita rahoitusmuotoja
tarjolla siihen investointiinsa ennen myyntiä. Viimeistään näin saadaan
poliitikot polvilleen, kun työttömyys räjähtää käsiin ja kaikki huutavat
vain toisilleen. Taloudellisen harvainvallan kannalta on yhdentekevää
montako poliittisesti valittavaa ehdokasta tai millaisia puolueita on
tarjolla kunhan eivät merkittävästi astu sivuun pitkän tähtäimen
tavoitelinjoilta – lisää ja vahvempaa valtaa kansainvälisille
rahoituslaitoksille ja ylikansallisille korporaatioille.

 

Räikein toimintatapa on
juuri nyt kokemamme keskustelun ohjaaminen väärään jakoon; joko
leikkauspolitiikkaa ja ns. vastuullisia säästöjä kannattavat tai
hyvinvointivaltiota hurlumhei-luototuksella ylläpitävät. Kumpikaan
näistä ei toimi, koska eivät tarkastele ydinongelmaa- yksityisen
pankkisektorin antamia luottoja. Yksityistä, yritys- ja julkista
velkaa….sitä AINOAA tarjolla olevaa rahaa. Jompikumpi velkaantuu aina;
joko yksityinen TAI julkinen sektori. Vain kansainväliset pankit vetävät
välistä.

 

Koska kumpikaan lähestymistapa ei toimi, ehdokkaat käyvät yhä
hermostuneimmiksi ja lupaavat toinen toistaan radikaalimpia uudistuksia
ilman vaikutusta. Syvenevä poliittinen juopa sopii aivan erinomaisesti
finanssivallan yksityisille haltijoille. Aivan kuten sata vuotta sitten
venäläiset Suomen sortokaudella ruokkivat eripuraisuutta
kansalaisryhmien väliin, syytää nyt ohjattu politiikkamme riitaa
kieliryhmien, tuloluokkien, yksityisen ja julkisen talouden, työttömien,
työllisten, maahanmuuttajien ja suomalaissyntyisten välille rikkoakseen
myönteisen kansallistunnon rippeemme. Kansakunta kuolee kun väki lakkaa
luottamasta toisiinsa ja laajempaan yhteiseen asiaan. Ulkomaiset
luotottajat pääsevät näin edistämään kaikkein keskeisintä poliittista
tavoitettaan, valtioiden kansallisen itsenäisyyden ja päätäntävallan
heikentämistä. Näin päästään helpoiten kansallisomaisuuksien
realisointien pariin.

 

Heidän kannalta on aivan yhden tekevää toteutuuko uusi orjuus
osallistavan sosiaaliturvan muodossa vai terveydenhuollon saattaminen
yksityiseen omistukseen ”kuntauudistuksella” juuri nyt – vai vasta
silloin kuin suomalaisilla ei ole enää demokratian suomaa mahdollisuutta
vastustaa hankkeita. Vesi kovertaa tämänkin kiven ellei veden uomaa
muuteta.

Jyrkkenevä poliittinen
ilmapiiri antaa nyt tilaa myös valvontayhteiskunnan rakentajille.
Amerikkalaisten kokema herätys oman ”kansallisen turvallisuusvirastonsa”
valvontatouhuista on edelleen meidänkin kehityksemme polulla.
Vetoamalla taloudelliseen tehokkuuteen, turvallisuuteen, rikollisuuden
valvontaan ja yleisesti koettuun turvattomuuteen saadaan ihmiset
vähitellen luopumaan yksityisyydestään valtion eduksi, joka nyt sattuu
olemaan talousvallan käsissä. Eihän se ketään haittaa, ellei hänellä ole
salattavaa?

 

Tampereella
Itsenäisyyspäivänä nähdyt ”roskaväen” aiheuttamien ”ei-poliittisten”
tapahtumien julkisuuskäsittely kuvaa kansakunnan tilaa erinomaisesti.
Wittgenstein´in lausuma ”Mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava” kertoo
että juuri nyt, näinä kohtalon hetkinä olisi paljon pohdittavaa
Suomi-nimisen maan tulevaisuudesta. Puhuvien, kansakunnan kaapin päällä
istuvien päiden retoriset mantrat suuresta yhteishengestä,
yrittämisestä, yhteisöllisyydestä, vastuullisuudesta, huolenpidosta ja
heti nurkan takaa, kohta saapuvasta kirkastuksesta – kun Suuret
Luottoluokittajat antavat ankaran hyväksyntänsä – iskevät nyt päin liian
monen suomalaisen todellisuutta.

 

Tänäkin kuluvana vuonna meitä tullaan edelleen voimallisesti
vakuuttamaan erinäisten lakien, säädösten ja päätösten
tarpeellisuuksista, joiden seuraamuksina mahdollisuutenne itsenäisiin
päätöksiin kutistuvat. Enää et päätä naapurien kanssa tehtävistä
talkoohommista, et pysty rajoittamaan liikenteeseen kuluvia menojasi,
sähkösi kallistuu, lähikoulu lakkautetaan, terveyskeskuksesi päivystys
rajoittaa aukioloaan, saat ostaa vain hyväksyttyä ravintoa,
hyväksyttäviltä jälleenmyyjiltä, sinulla ei ole kuin digitaalista rahaa,
kotitarveviljelyä rajoitetaan, oma kaivo vaatii virkamieshyväksynnän,
hajautettua energiantuottoa vastustetaan samalla kun sähköverkkoa
kaupataan ulkomaille, jokunen ilmoitusvelvollisuus lisätään, lastesi
kouluissa ei hetken päästä opeteta yhteiskuntaoppia tai historiaa vaan
kohta heitä valmennetaan yrityselämän tarpeisiin ja pääsevät kilvan
tarjoamaan kohta velaksi hankittua osaamistaan työnantajille – tietenkin
näiden päättämään hintaan, joka määritetään suhteessa Kaukoidän
palkkatasoihin. Jonakin päivänä saamme edelleen päättää minkä makuisen
jäätelöpallon ostamme kesäkioskista?

 

Tämä henkilökohtaisen itsenäisyyden menetys on täysin samanlaisen
prosessin seuraamusta millä Suomen valtiollinen itsenäisyys on suurelta
osin hukattu suhteessa Euroopan unioniin. Meidän ruokaomavaraisuutemme
on supistettu minimiin, energian suhteen olemme lähes täysin
riippuvaisia Venäjästä ja muissakin vaihtoehdoissa olemme iloisen,
eurooppalaisen kilpailutuksen verkoissa – puolustuskyvyttöminä – ja
kohta myös TTIP:n, Euroopan komission valkopesemän vapaakauppasopimuksen
vankeja. Sopimuksesta puutuvat vain se vapaus ja niiden osapuolten
hyväksyntä, joiden elämään se vahvimmin vaikuttaa.Vientiteollisuuden
pitäisi meille hankkia ne rahat, joilla maksamme ulkomaiset tarpeemme.
Sääli että keskeisimmät osat on pistetty lihoiksi myymällä ulos. Mutta
muista että se on juuri sinun vikasi (tai ainakin naapurin) ellet pärjää
tässä ”kovassa” kilpailussa. Luuserit lakoon. Mallia ja oppia pelin
hengestä voi hakea niistä runsaista tosi-TV-ohjelmista, joilla meitä
hemmotellaan.

 

Ilman irtautumista
eurosta, rahareformia ja itsenäisen Suomen valtiopankin palauttamista,
meillä ei ole enää mahdollisuutta itsehallintoon vaan matka jatkuu
lastuna lainehilla. Mustan aukon vetovoima on ylittämässä kykymme
irtautua omalle tielle. Presidentti Gerald Ford sattui hyvin kuvaamaan
meidän ja EU:n suhteen lausuessaan:

”Hallinto, joka on riittävän iso antamaan sinulle kaiken tarvitsemasi, on myös riittävän vahva viemään sinulta kaiken”.

 

Kannattaisi siis katsoa keneltä pyytää sitä luottoa…

RogerB
Itsenäisyyspuolue Lohja

Luonnontieteiden puolelle kaatunut, humanistisen kasvatuksen saanut, ei-juuri-mistään kotoisin, ollut töissä niin pohjalla kuin huipullakin, urheilun tekemisestä innostuva, pikkuhiljaa radikalisoituva kolmen lapsen isä.
Elän valtiossa, joka on hukkaamassa yhteiskuntansa. Tämän jälkeen ei ole mitään.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu