Ylen galleria: valtiomiehet vai sirkusesiintyjät – demokratian kunnioittaminen?

Kello on 12:01 08.05.2014. Ylen vaalikoneen meppigalleriassa…ei käy kuhina

YLE:n eduskuntapuolueiden muodostama hallintoneuvoston keväinen päätös olla tarjoamatta eduskunnan ulkopuolisille rekisteröidyille puolueille mahdollisuutta osallistua suuriin TV-väittelyihin, jättäen heidät ilman puoluetukia täysin kaupallisen median armoille yritettiin kuitata tarjoamalla neljän minuutin mittaisia ehdokastenttejä.

”Ylen ehdokastentit
Ehdokastentit kestävät 4 minuuttia. Kieli vaihtuu kesken tentin. Ehdokas sai ennen tenttiä valita toisen EU-kielen jolla vastaa. Jokaiseen ehdokkaaseen suhtaudutaan kuin tulevaan valtiomieheen, oli hän tunnettu suurpuolueen ehdokas tai tuntematon pienpuolueen ehdokas. Tutustu vain niiden ehdokkaiden tentteihin jotka sinua kiinnostavat, oli heitä sitten yksi tai sata. Se ei vie kauan. Yksi tentti kestää muutaman minuutin.”

Ihmiselle kovimpia, pelottavimpia ja raskaimpia tilanteita ovat julkiset esiintymiset – etenkin tuntemattomien edessä. Jopa siinä määrin että tämä on perusmenetelmä ihmispoloisen kuormittamiseen psykologisissa tutkimusasetelmissa.
Kaksisataayhdeksäntoista Suomen kansalaista voittivat pelkonsa ja uskaltautuivat parrasvaloihin. Suurin osa oli meitä tavallisia tallaajia, osa puoluetoiminnan kautta harjaantuneita kettuja ja toiset ihan itsensä vaan.
Olen myös valmentanut urheilijoita nappuloista edustustasoille asti, eikä minulle olisi tullut mielenkään mitata pikkujuniorin osaamista ja taitoja juoksuttamalla häntä miesten aitajuoksukilpailussa. Kyvyttömyys selviytyä aitaviidakosta ei kuitenkaan ole mitta hänen lahjoistaan tai tulevaisuudestaan, vaan olosuhteiden aiheuttama. Tarjoan siis hänelle onnistumisen mahdollisuutta jotta tie ei nousisi pystyyn liian varhain.

YLE:n lupaus valtiomiesmäisestä kohtelusta oli tyhjää puhetta; ehdokkaita haastateltiin täysin sattumanvaraisesti niin elämäntaustoistaan kuin ratkaisuistaan geopoliittiseen kriisiin.  Oli revolveria, rupattelua, nippeliä, globaalia ja henkilökuvaa. Pahimmillaan toimittaja vänkkäsi ehdokkaan netissä tekemästä itsensä henkilöesittelystä, että hänen asiansa ja mietteen eivät enää ehtineet 240 sekuntiin, osa toimittajista ampuivat säälimätöntä revolverihaastattelua ehdokkaille, jotka olivat selvästi jäätyneet pelottavaan tilanteeseen, sen sijaan että olisivat edes yrittäneet rauhoittaa ja tuoda sisällöt näkyville – toisaalla hyvinkin kokeneita poliitikkoja jututettiin leppoisasti täysin yhdentekevistä asioista sarjassa ”pärjäsitte oikein hyvin viime vaaleissa, miten teidän käy nyt?” tai ”miten sinä nuori tähän olet tullut”?
Veikkaan että valtiomiehillä olisi mennyt herne nenään aika monessa haastattelussa. No, tietenkin demokraattisen prosessin karnevalisointi on ihan peruskauraa maassa, jossa olemme useamman vuoden opetelleet nauramaan kaiken maailman talenttiohjelmien yrittäjille. Pellejä mitä pellejä…

Nyt on kyse vakavammasta. Jos me toteamme että itsepähän ohjelmaan tunkesivat nolattaviksi, sopii kysyä – kuka on sinun seuraava johtajasi – edustaako hän sinua vai aiotko antaa hänen hallita sinua? Jos media aiheuttaa tilanteen että äänensä eivät uskalla enää korottaa muut kuin taloudellisesti vakaavaraisten puolueiden valmentamat ehdokkaat, niin kansanvalta supistuu. Minä kunnioitan joka ikistä kameroiden eteen astunutta ehdokasta, sillä tiedän hyvin mitä se vaatii ja tapa, jolla YLE heitteli taviskansalaisia susille asettamalla heidät usein elämänsä ensimmäisessä julkisessa esiintymisessä sosiaalisen median hampaisiin, oli anteeksiantamatonta.

Mikä mahtaa olla tavoitteena, kun meppigalleria avautuu ”katsotuimmat” listauksella, eikä muita jakoja voi tehdä kuin hakusanoilla ”puolue”, ”nimi”, jotka edellyttävät jo henkilön etukäteen tuntemista ja yleensä kiinnostusta joko juuri hänen asiaansa tai puolueeseensa? Sosiaalisessa mediassa neljän minuutin haastattelut leviävät pääosin ulosannin, pukeutumisen, ulkonäön ja puhetyylin pohjalta. Itse sisällöllä ei liene painoarvoa. Jopa heikommin esiintyneet ehdokkaat eivät kuitenkaan todellakaan asettaneet itsensä parrasvaloihin tullakseen arvostelluiksi ulkoisten tekijöiden pohjalta, vaan heillä oli asiaa – joskus vähemmän, joskus enemmän.

Mikä mahtaa olla tavoite YLE:n seuraavassa ohjeessa?:
”Tutustu vain niiden ehdokkaiden tentteihin jotka sinua kiinnostavat, oli heitä sitten yksi tai sata. Se ei vie kauan. Yksi tentti kestää muutaman minuutin.”

Toisin sanoen: Etsi vain joku julkisuudesta tuttu poliitikko, sellainen astubbi, josta olemme aiemmin puhuneet…eikös´? Nämä kestävät vain jokusen minuutin, älä vaivaa päätäsi, ei nämäkään vaalit kovin tärkeitä ole!

Kysyn siis sekä haastatteluiden katsojilta ja YLE:ltä yhtään ehdokkaita halventamatta, täyttävätkö nyt meppigallerian katsotuimpien haastatteluiden kärkikymmenikkö demokratian toteutumisen kannalta merkittävää kiinnostavuutta – vai jotain muuta…?

On todella mielenkiintoista havaita miten VÄHÄN katsojia näillä haastatteluilla on – etenkin valtapuolueiden kärkiehdokkaiden katsojat loistavat poissaolollaan. Meppigallerian tarkoitus ei siis ole vaikuttaa suomalaisten äänestämiskäytäntöön (sen tietävät sekä eduskuntapuolueet että YLE), vaan se on YLE:n tarjoama armopala demokratialle. Siellä voivat eduskunnan lihapatojen ulkopuolelle jääneet puolueet temmeltää vapaasi omien kavereiden kesken ja yleisön huvituksina. Viidenkymmenen ensimmäisen videon keskimääräinen katsojaluku kolmen päivän jälkeen oli n. 3500, mutta jos jätettiin viisi ”kiinnostavinta” pois laskuista – luku tipahtiin 2000:een. Puolueiden kärkiehdokkaiden katsojaluvut olivat 9000 (PS), 3000 (Kok), 2000 (Kesk), 1500 (Vihr) 1000 (SDP), 2000 (Rkp), 800 (Krist.), 8000 (Vas), 14000 (Muutos2011) ja 30000 (IPU).
Erittäin mielenkiintoista on pohtia millä perustein ja taustoin noita haastatteluita on katsottu kun katsojaluvut ruokkivat itseään sosiaalisen median kautta – Tuttu?, Naurettava? Tärkeää asiaa? Puolue vai sattuma? Onko tämä minkäänlainen mittari poliittisen sanoman ja sisällön arviointiin?

Tein siis piruuttani tarkemman analyysin kun parempaa ei ole tarjolla. Käytin puolueiden haastatteluvideoiden kiinnostavuuden mittarina mediaanilukua; sen keskimmäisen edustajan katsojamäärät. Tähän eivät vaikuta poliittinen tunnettuus eikä naurettavista syistä sosiaalisen median kautta paisutettu julkisuus – pelkästään sisältöjen yleiskiinnostavuus.

Lista muodostuu seuraavanlaiseksi:
KD (210)
SDP (305)
RKP (315)
Vas (355)
Vihr (420)
SKP (435)
Kesk. (460)
PS (490)
Piraatit (560)
Kok (570)
Muutos 2011 (1070)
IPU (2060)
Eduskunnan ehdokkaiden keskimääräinen kiinnostavuus tässä vaaligalleriassa on siis hallituksen osalta 360 katsojaa, opposition kiinnostavuus 435 ja eduskunnan ulkopuolisten puolueiden…1220! – ilman Somen pellekerrointa.

Koko tämän ala-arvoisen tosi-TV-kisailun sijaan olisi YLE samoin voimavaroin voinut toteuttaa todellisen, Suomen Tasavallan demokratian arvoisen keskustelun Suomen tulevaisuudesta suhteessa Euroopan Unioniin ja sallia kaikkien näkökantojen kohtaamiset samoissa keskustelupöydissä, rakenteellisen ennakkosensuurin harjoittamisen sijaan.

Esitän tässä lopussa kiitokseni kaikille ehdokkaille. Teidän rohkeus astua esiin on sitä aitoa kansanvaltaa.

Ystävällisin terveisin,

Alexander Holthoer, europarlamenttivaaliehdokas numero 68

p.s. Olen ihan tyytyväinen omaan haastatteluuni…

RogerB
Itsenäisyyspuolue Lohja

Luonnontieteiden puolelle kaatunut, humanistisen kasvatuksen saanut, ei-juuri-mistään kotoisin, ollut töissä niin pohjalla kuin huipullakin, urheilun tekemisestä innostuva, pikkuhiljaa radikalisoituva kolmen lapsen isä.
Elän valtiossa, joka on hukkaamassa yhteiskuntansa. Tämän jälkeen ei ole mitään.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu