Ylen galleria: valtiomiehet vai sirkusesiintyjät – demokratian kunnioittaminen?
Kello on 12:01 08.05.2014. Ylen vaalikoneen meppigalleriassa…ei käy kuhina
YLE:n eduskuntapuolueiden muodostama hallintoneuvoston keväinen päätös olla tarjoamatta eduskunnan ulkopuolisille rekisteröidyille puolueille mahdollisuutta osallistua suuriin TV-väittelyihin, jättäen heidät ilman puoluetukia täysin kaupallisen median armoille yritettiin kuitata tarjoamalla neljän minuutin mittaisia ehdokastenttejä.
”Ylen ehdokastentit
Ehdokastentit kestävät 4 minuuttia. Kieli vaihtuu kesken tentin. Ehdokas sai ennen tenttiä valita toisen EU-kielen jolla vastaa. Jokaiseen ehdokkaaseen suhtaudutaan kuin tulevaan valtiomieheen, oli hän tunnettu suurpuolueen ehdokas tai tuntematon pienpuolueen ehdokas. Tutustu vain niiden ehdokkaiden tentteihin jotka sinua kiinnostavat, oli heitä sitten yksi tai sata. Se ei vie kauan. Yksi tentti kestää muutaman minuutin.”
Ihmiselle kovimpia, pelottavimpia ja raskaimpia tilanteita ovat julkiset esiintymiset – etenkin tuntemattomien edessä. Jopa siinä määrin että tämä on perusmenetelmä ihmispoloisen kuormittamiseen psykologisissa tutkimusasetelmissa.
Kaksisataayhdeksäntoista Suomen kansalaista voittivat pelkonsa ja uskaltautuivat parrasvaloihin. Suurin osa oli meitä tavallisia tallaajia, osa puoluetoiminnan kautta harjaantuneita kettuja ja toiset ihan itsensä vaan.
Olen myös valmentanut urheilijoita nappuloista edustustasoille asti, eikä minulle olisi tullut mielenkään mitata pikkujuniorin osaamista ja taitoja juoksuttamalla häntä miesten aitajuoksukilpailussa. Kyvyttömyys selviytyä aitaviidakosta ei kuitenkaan ole mitta hänen lahjoistaan tai tulevaisuudestaan, vaan olosuhteiden aiheuttama. Tarjoan siis hänelle onnistumisen mahdollisuutta jotta tie ei nousisi pystyyn liian varhain.
YLE:n lupaus valtiomiesmäisestä kohtelusta oli tyhjää puhetta; ehdokkaita haastateltiin täysin sattumanvaraisesti niin elämäntaustoistaan kuin ratkaisuistaan geopoliittiseen kriisiin. Oli revolveria, rupattelua, nippeliä, globaalia ja henkilökuvaa. Pahimmillaan toimittaja vänkkäsi ehdokkaan netissä tekemästä itsensä henkilöesittelystä, että hänen asiansa ja mietteen eivät enää ehtineet 240 sekuntiin, osa toimittajista ampuivat säälimätöntä revolverihaastattelua ehdokkaille, jotka olivat selvästi jäätyneet pelottavaan tilanteeseen, sen sijaan että olisivat edes yrittäneet rauhoittaa ja tuoda sisällöt näkyville – toisaalla hyvinkin kokeneita poliitikkoja jututettiin leppoisasti täysin yhdentekevistä asioista sarjassa ”pärjäsitte oikein hyvin viime vaaleissa, miten teidän käy nyt?” tai ”miten sinä nuori tähän olet tullut”?
Veikkaan että valtiomiehillä olisi mennyt herne nenään aika monessa haastattelussa. No, tietenkin demokraattisen prosessin karnevalisointi on ihan peruskauraa maassa, jossa olemme useamman vuoden opetelleet nauramaan kaiken maailman talenttiohjelmien yrittäjille. Pellejä mitä pellejä…
Nyt on kyse vakavammasta. Jos me toteamme että itsepähän ohjelmaan tunkesivat nolattaviksi, sopii kysyä – kuka on sinun seuraava johtajasi – edustaako hän sinua vai aiotko antaa hänen hallita sinua? Jos media aiheuttaa tilanteen että äänensä eivät uskalla enää korottaa muut kuin taloudellisesti vakaavaraisten puolueiden valmentamat ehdokkaat, niin kansanvalta supistuu. Minä kunnioitan joka ikistä kameroiden eteen astunutta ehdokasta, sillä tiedän hyvin mitä se vaatii ja tapa, jolla YLE heitteli taviskansalaisia susille asettamalla heidät usein elämänsä ensimmäisessä julkisessa esiintymisessä sosiaalisen median hampaisiin, oli anteeksiantamatonta.
Mikä mahtaa olla tavoitteena, kun meppigalleria avautuu ”katsotuimmat” listauksella, eikä muita jakoja voi tehdä kuin hakusanoilla ”puolue”, ”nimi”, jotka edellyttävät jo henkilön etukäteen tuntemista ja yleensä kiinnostusta joko juuri hänen asiaansa tai puolueeseensa? Sosiaalisessa mediassa neljän minuutin haastattelut leviävät pääosin ulosannin, pukeutumisen, ulkonäön ja puhetyylin pohjalta. Itse sisällöllä ei liene painoarvoa. Jopa heikommin esiintyneet ehdokkaat eivät kuitenkaan todellakaan asettaneet itsensä parrasvaloihin tullakseen arvostelluiksi ulkoisten tekijöiden pohjalta, vaan heillä oli asiaa – joskus vähemmän, joskus enemmän.
Mikä mahtaa olla tavoite YLE:n seuraavassa ohjeessa?:
”Tutustu vain niiden ehdokkaiden tentteihin jotka sinua kiinnostavat, oli heitä sitten yksi tai sata. Se ei vie kauan. Yksi tentti kestää muutaman minuutin.”
Toisin sanoen: Etsi vain joku julkisuudesta tuttu poliitikko, sellainen astubbi, josta olemme aiemmin puhuneet…eikös´? Nämä kestävät vain jokusen minuutin, älä vaivaa päätäsi, ei nämäkään vaalit kovin tärkeitä ole!
Kysyn siis sekä haastatteluiden katsojilta ja YLE:ltä yhtään ehdokkaita halventamatta, täyttävätkö nyt meppigallerian katsotuimpien haastatteluiden kärkikymmenikkö demokratian toteutumisen kannalta merkittävää kiinnostavuutta – vai jotain muuta…?
On todella mielenkiintoista havaita miten VÄHÄN katsojia näillä haastatteluilla on – etenkin valtapuolueiden kärkiehdokkaiden katsojat loistavat poissaolollaan. Meppigallerian tarkoitus ei siis ole vaikuttaa suomalaisten äänestämiskäytäntöön (sen tietävät sekä eduskuntapuolueet että YLE), vaan se on YLE:n tarjoama armopala demokratialle. Siellä voivat eduskunnan lihapatojen ulkopuolelle jääneet puolueet temmeltää vapaasi omien kavereiden kesken ja yleisön huvituksina. Viidenkymmenen ensimmäisen videon keskimääräinen katsojaluku kolmen päivän jälkeen oli n. 3500, mutta jos jätettiin viisi ”kiinnostavinta” pois laskuista – luku tipahtiin 2000:een. Puolueiden kärkiehdokkaiden katsojaluvut olivat 9000 (PS), 3000 (Kok), 2000 (Kesk), 1500 (Vihr) 1000 (SDP), 2000 (Rkp), 800 (Krist.), 8000 (Vas), 14000 (Muutos2011) ja 30000 (IPU).
Erittäin mielenkiintoista on pohtia millä perustein ja taustoin noita haastatteluita on katsottu kun katsojaluvut ruokkivat itseään sosiaalisen median kautta – Tuttu?, Naurettava? Tärkeää asiaa? Puolue vai sattuma? Onko tämä minkäänlainen mittari poliittisen sanoman ja sisällön arviointiin?
Tein siis piruuttani tarkemman analyysin kun parempaa ei ole tarjolla. Käytin puolueiden haastatteluvideoiden kiinnostavuuden mittarina mediaanilukua; sen keskimmäisen edustajan katsojamäärät. Tähän eivät vaikuta poliittinen tunnettuus eikä naurettavista syistä sosiaalisen median kautta paisutettu julkisuus – pelkästään sisältöjen yleiskiinnostavuus.
Lista muodostuu seuraavanlaiseksi:
KD (210)
SDP (305)
RKP (315)
Vas (355)
Vihr (420)
SKP (435)
Kesk. (460)
PS (490)
Piraatit (560)
Kok (570)
Muutos 2011 (1070)
IPU (2060)
Eduskunnan ehdokkaiden keskimääräinen kiinnostavuus tässä vaaligalleriassa on siis hallituksen osalta 360 katsojaa, opposition kiinnostavuus 435 ja eduskunnan ulkopuolisten puolueiden…1220! – ilman Somen pellekerrointa.
Koko tämän ala-arvoisen tosi-TV-kisailun sijaan olisi YLE samoin voimavaroin voinut toteuttaa todellisen, Suomen Tasavallan demokratian arvoisen keskustelun Suomen tulevaisuudesta suhteessa Euroopan Unioniin ja sallia kaikkien näkökantojen kohtaamiset samoissa keskustelupöydissä, rakenteellisen ennakkosensuurin harjoittamisen sijaan.
Esitän tässä lopussa kiitokseni kaikille ehdokkaille. Teidän rohkeus astua esiin on sitä aitoa kansanvaltaa.
Ystävällisin terveisin,
Alexander Holthoer, europarlamenttivaaliehdokas numero 68
p.s. Olen ihan tyytyväinen omaan haastatteluuni…
Niin minäkin!!!!
Ilmoita asiaton viesti
:)!!!
Ilmoita asiaton viesti
Me too – suht koht, vaikka opittavaa onkin. Toisaalta, olin monia muita paljon helpommassa asemassa sikäli, että minulla oli ihan inhimillinen haastattelija, jonka päällimmäisenä pyrkimyksenä ei ollut nolata minua. Kaikilla ei ollut näin onnellinen tilanne.
Alexanderin jutussa on silti monta hyvää pointtia. Sen lisäksi, että monia ehdokkaita ei kohdeltu ollenkaan ”valtiomiesmäisesti”, niin on ikävä katsoa, kuinka täällä netissä vielä niitä kaikkein kokemattomimpia, jotka jo toimittaja pyrki nolaamaan, riepotellaan. Pilkkaajien sietäisi itse asettua kameran eteen puhumaan vaikkapa edes ihan jokapäiväisistä asioista, samalla kun joku ”hiillostaa” kunnolla.
Neljän minuutin haastattelu voi mennä syteen tai saveen, eikä mitään mahdollisuuksia ole sen kieltämiseen tai uudelleen ottamiseen. Kunnia niille, joille kunnia kuuluu, eli ennen kaikkea kokemattomille kameroiden edessä olijoille, jotka laittoivat itsensä likoon seurauksista välittämättä.
Jos näitä neljän minuutin otoksia sitten verrataan ek-puolueiden johtajien televisiotentteihin, niin odotettavissa on, että moni sanoi tuon neljän minuutin aikana paljon enemmän oikeaa, painavaa, asiaa, vaikka se ns. ulosanti luultavasti jää heikommaksi kuin kameroiden edessä puhumaan tottuneiden, siihen erikseen koulutettujen puoluejohtajien, jotka pystyvät suvereenisti puhumaan puolikin tuntia yhteen menoon sanomatta tosiasiallisesti yhtään mitään.
Ilmoita asiaton viesti
Juuri näin Lena. Silkkihansikkailla konkareita myötäkarvaan ja hevosenkengillä harjoittelijoita päähän. Tämän kokonaisuuden pilasivat haastattelijat, eivät ehdokkaat.
Kysyn edelleen: miksi?
Ilmoita asiaton viesti
Äärimmäisen terävä kuvaus ajastamme monessakin mielessä. Kunpa voisikin sanoa:”Isä anna anteeksi heille, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät.” He, siis Yle ja sen poliittis-taloudellinen tausta-apparaatti todellakin tietää. Heille on silti annettava anteeksi.
Epäkohdat on tuotava esiin, niin kuin Alexander tässä tekee. On aivan käsittämätöntä demokratian halventamista, että nousevan tietoisuuden edustajat, uudet raikkaat, viisaat ja humaanit ehdokkaat eivät saa mitenkään viestiään kuuluville mediassa, jonka tehtäviin tiedonvälitys ei ole tainnut kuulua pitkiin aikoihin.
Sinänsä se kiinnostus, joka näyttäytyy selvänä katselukerroissa tässä piiloon painetussa ja mahdollisimman sattumanvaraisessa ja hämmentävässä esittelyssä, kertoo siitä, että kansaa, meitä suomalaisia on liikkeellä kasvavin joukoin hankkimassa uusia näkökulmia ja vaihtoehtoja tähän vaihtoehdottomuuden ummehtuneeseen ilmaan, joka tunkkaisen pilven lailla on juuttunut maamme ylle.
Raikasta ilmaa, Kirkasta vettä, edes pienistä puroista, nyt. Tästä kasvaa vankka virta, jos meillä on rauha ja rakkaus. Kaikki humaanit nationalistit, liittykää yhteen, koko maailman keralla!!
Hups. Lähti lapasesta…
Kiitos ja anteeksi..
Ilmoita asiaton viesti
Antaa palaa vaan, Timo. Noin se taitaa mennä – juuri kuvailemallasi tavalla.
Ilmoita asiaton viesti
Itse koin meppigalleria-haastattelun lähinnä asiallisena treeninä. Ymmärrän median huolta siitä, että ehdokas jäätyisi livelähetyksessä tai tekisi jotain muuta katastrofaalista. Toki, kaikkien puolueiden puheenjohtajat tulisivat olla tervetulleita pj-tentteihin, mikä todennäköisesti silloin järjestettäisiin kahdessa osassa.
Omalta osaltani toimittaja onnistui keskeyttämään kahdesti juuri kun olin pääsemässä oleelliseen pointtiin. Toisaalta hyväksyn sen että toimittajan pitää poliitikkoa hiukka kuumottaakin. Se ei saisi kuitenkaan estää asian esille tulemista.
http://areena.yle.fi/tv/2247904
Muut mediat ovat käsitelleet Piraatteja kovin välinpitämättömästi. Se että olemme ehdolla 15/28:sta valtiosta, tai että meidän listoilta löytyy ainoa Suomalainen ehdokas komission presidentiksi – ThePirateBayn perustaja Peter Sunde Kolmisoppi – on unohtunut täysin.
Ilmoita asiaton viesti
Itselläni oli hyvin asiallinen haastattelija enkä kokenut suurempia ongelmia haastattelussa. Totuuden nimissä useimmat ehdokkaista EIVÄT edes unelmoi parlamentaarikkopaikasta, kunhat ovat laittamassa itsensä likoon aatteensa puolesta. Se, että neljän minuutin valokeilaa käytetään joidenkin ehdokkaiden kohdalla hitsipillinä, on väärin. Tuossa ajassa millään ehditä mittaamaan merkittävää tietoutta saatikka esittelemään ihmistä – miksi haastatteluita ei vain sovittu kaikille sellaisiksi että tilaa olisi sallittu. Puheen katkaiseminen 4-minuuttisessa ei ole valtiomiesmaista kohtelua.
Ilmoita asiaton viesti
Täyttä asiaa. Kävin Ylen tuottajan Jukka Nivan kanssa varsin mielenkiintoisen keskustelun asiasta. Hän suostui ottamaan meppigalleria idean omaksi ja kertoi miten poikkeuksellinen ja hyvä se on. Hän kertoi että sillä ehdokkaat voivat saada jopa satatuhatta katselukertaa. Joo.
Ylen hallintoneuvos on täynnä pelkureita jotka puhuvat kauniisti tasa-arvosta ym asioista mutta kun sitä pitäisi toteuttaa niin silloin se ei käy koska se ei ole sellaista tasa-arvoa mitä he haluavat.
Ilmoita asiaton viesti
Niinhän ne ehdokkaat *voivat* saada. Se on teoreettisesti mahdollista saada miljoonia katselukertoja. Sitä ei vain käy. Oma haastatteluni pohjautui pääasiassa siihen, että olen kuvaillut itseäni netissä syrjäytyneeksi sossupummiksi. Yli puolet ajasta meni siihen, lisäksi englanninkielinen kysymys jätti tärkeän asiayhteyden pois. Väite oli heidän mukaan, että mielestäni Suomen eduskunnan tärkein tehtävä on pitää EU tyytyväisenä. Olin kirjoittanut: ”Suomen eduskunnan tärkein tehtävä lienee tällä hetkellä pitää EU tyytyväisenä eli ulkopolitiikka on sisäpolitiikkaa ja omien kansalaisten hyvinvointia tärkeämpää.”. Hämmennyin kysymyksestä ja oli pakko kysyä ”Have I?” ja kerätä äkkiä muistiin kasaan, mihinköhän tässä viitataan.
Pääasiassa haastattelija oli kuitenkin ihan asiallinen ja mukava. http://areena.yle.fi/tv/2260182 . Ei vängännyt väkisin mitään ja onhan tuossa omaa syytä se, ettei aikaa jäänyt niin paljoa asiaa puhua – syrjäytymiskysymykset tulivat niin puskista itselleni, että niiden asioiden käsittely nopeasti ja tiiviisti oli hankalampaa kuin olisi pitänyt olla. Todellakin odotin kysymyksiä asioista, enkä kysymyksiä minusta ihmisenä. Ei onneksi liian paha katastrofi tuo haastattelu kuitenkaan omalta puoleltani – huonomminkin olisi voinut mennä ja näin kokemattomana voisi jopa uskaltaa homman menneen ihan hyvin.
Surullista kyllä on, mainitsen sen nyt tännekin, että tuollainen ”syrjäytynyt sossupummi” on jotenkin journalistisesti ilmeisen mielenkiintoinen, sillä se on minusta useassakin mediassa mainittu. Ihmisille lienee niin kummallista, että poliittiselle kentälle ilmestyy joku tyyppi, jonka päälle on totuttu sylkemään, ja yhtäkkiä pitäisikin kohdella tätä tyyppiä kuin oikeaa ihmistä.
Ilmoita asiaton viesti
Tuosta katsojastatistiikasta päätellen voisi kuitenkin olla pientä yllätystä tiedossa näissä vaaleissa. Ipulla on erittäin järeä meppiehdokaslista, ja kun jokainen teistä tekee ja on tehnyt parhaansa, niin en pitäisi ihmeenä vaikka jollekin paikka aukeaisikin.
Alexanderin blogikirjoitus on täyttä asiaa ja toivoisin kovasti että Yleltä löytyisi edes hiukkasen sitä demokraattista ajattelua. Vielä ei olisi liian myöhäistä oikaista sitä epäkohtaa, ja ottaa pienpuolueet mukaan vaalipaneeliin. Tuplaa vain sen lähetysajan, niin mahtuvat kaikkien puolueiden puheenjohtajat mukaan.
Maksavat ne pienpuolueiden kannattajatkin sitä Yle -veroa, muistutan.
Ilmoita asiaton viesti
Toivotaan muutosta paneelitoimintaan. Useissa paikallisissa vaalipaneeleissa on kuitenkin sama linja kuin YLE:llä, ei pienpuolueilla ole asiaa niihin. Radio Hear on kieltäytynyt lähettämästä näitä vaalipaneelikeskusteluja juuri pienpuolueiden ulosjättämisen takia. Arvostan suuresti tuollaista kannanottoa.
Ilmoita asiaton viesti
Todella selkärankaista toimintaa Radio Hear´ilta.
”Ajanpuute” on se kätevä syy – eli kuunnellaan nyt niitä isompia (lue. menestyneempiä/rikkaampi) puolueita ensin. Kuullosta juuri tavalta, jolla kansanvaltaa tulisi toteuttaa?
Ilmoita asiaton viesti
Tässä asiassa suomalaisilla on myös oikeus vaatia koska jokainen maksaa yleveroa ja olisi näin oikeutettu saamaan myös tietoa joka kattaa koko kentän.
IPU ei tule jättämään asiaa tähän vaan toimenpiteisiin ryhdytään kunhan nämä vaalit on käyty.
Vaatikaa ihmiset tasapuolisuutta. Eduskuntavaalit 2015 on kohtalon kysymys Suomen tulevaisuuden kannalta. Ennen niitä vaaleja on käytävä perustavanlaatuinen keskustelu siitä suunnasta mihin maata halutaan viedä ja äänestäjät sitten antavat tukensa tai ovat antamatta.
Ilmoita asiaton viesti
…p.s. Stuppi on mua edellä 20 katsojakertaa ja Väyskä yhden suoranpäässä takana (-400 katsojaa)
😀
Ilmoita asiaton viesti
Itse olen haukkunut YLEn linjaa enemmän kuin kukaan, mutta minun mielestäni ehdokasvideogallerian idea oli hyvä ja tasapuolinen.
Jos pienpuolueille ei kelpaa se, että jokainen ehdokas pääsee 4 minuutiksi haastatteluun omana itsenään, niin mikä on se YLEn antama julkisuus, joka sitten kelpaisi?
Vähemmän esiintymiskokemusta omaavalle tuollainen haastattelu on todella kova paikka ja valtapuolueilla on keskimäärin paljon kokeneempia ja osaavampia ehdokkaita kuin marginaalipuolueilla. Oliko muita uutisia?
Väitän, että omalla kohdallani toimittajan ennakkoasenne tulee esiin selvemmin kuin kenenkään muun videossa. Siitä huolimatta sain sanottua suurimman osan niistä tärkeistä asioista, jotka olin aikonutkin sanoa. Pärjäsin omasta mielestäni todella hyvin. Huonona puolena vain se, että asiallisella esiintymisellä ei saa katselukertoja. Pullaansa tukehtuminen ja ”liian hapokasta” -huutelu olisi vienyt listan kärkeen.
http://areena.yle.fi/tv/2250298
Tällä hetkellä näyttää siltä, että Ipun ehdokkaat tulevat saamaan tätä kautta sen 100 000 katselukertaa. Koittakaas ny keksiä, miten otatte tuosta näkyvyydestä parhaan hyödyn irti!
Ilmoita asiaton viesti
Pidän aika erikoisena että sinäkin katsot annettavan julkisuuden voitavan suhteuttaa puolueiden kokoon maan kattavissa henkilövaaleissa? Ilmeisesti hommat on ihan ok verorahoitteisen YLE:n taholta?
Tuo ” Huonona puolena vain se, että asiallisella esiintymisellä ei saa katselukertoja. Pullaansa tukehtuminen ja ”liian hapokasta” -huutelu olisi vienyt listan kärkeen. ”
on kaikkea muuta kuin pieni ongelma jos puhutaan asiallisesta esittelystä. Vika on niin ehdokkaassa, järjestelmässä kuin katsojassakin, mutta YLE voi estää asioiden karnevalisoitumisen.
Ipulla menee ihan hyvin vaikka osa ehdokkaista on joutunut some-myrkytetyiksi. Mediaanilukua käyttäen katsojamäärät näyttävät tältä:
ipu 3052
m11 1384
kok 718
kesk 581
ps 564
vihr 529
skp 519
vas 404
rkp 359
sdp 253
krist 229
Tämän päivän nopeimmat nousijat poislukien nuorison hupipalstoilla pyörivät somevideot:
Susanna Kaukinen +42%
Juhani Honkonen +43,4%
Alexander Holthoer +49,3%
Lena Wiksten+49,3%
Kyllä se siitä.
Ilmoita asiaton viesti
Aika tökerö haastattelija sinulla, kun ei antanut puhua rauhassa ja kysyy lopussa sellaisen kysymyksen, johon ei mitenkään voi olla aikaa vastata järkevästi siinä ajassa, mitä jäljellä oli. Jo tuo aloituskysymys oli kohdallasi erittäin mielikuvia maalaava ja suoranainen syytös. Mielestäni esiinnyit kyllä fiksusti.
Pääasiassa itsekin olen sitä mieltä että tuo ehdokasvideogalleria on hyvä idea, mutta haastattelijoissa oli niin suuria eroja, että sitä pidin vähän epäreiluna. Tämä ei tosin minua kosketa, koska koin oman haastattelijani olevan ihan hyvä tyyppi.
Ilmoita asiaton viesti
Kirjoitin Ylen johdolle aiemmin tänä vuonna kirjeen, jossa vaadin muun muassa, että
– kaikki pj:t samaan tenttiin tai useampia tenttejä isoja ja pieniä sekoittaen tai vähintäänkin EU-eroa kannattaville mahdollisuus asettaa videoinserttien kautta kiperiä kysymyksiä isoille
– koska kullakin isolla puolueella oli oma teemapäivä Ylen kanavilla, pienille pitäisi saada edes yksi yhteinen pienpuolueteemapäivä
– pienpuolueiden pj-tentti (joka oli alun perin tarkoitus lähettää vain radiossa) pitäisi mahduttaa myös telkkariin.
Näistä sentään viimeinen kohta toteutui.
Itse kannatan mahdollisimman tasapuolista näkyvyyttä kaikille puolueille ja ehdokkaille.
Olen myös sitä mieltä, että Ylen ehdokastentti edusti tuota tasapuolista näkyvyyttä parhaimmillaan.
Onnittelen Ipua siitä, että teillä on kovaa nousua katsojaluvuissa. Ottakaa tästä julkisuudesta paras mahdollinen hyöty.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Alexander erinomaisesta sosiologisesta tutkimuksesta. Kiitos Jari Leino, että olet ollut samalla asialla kuin ipulaiset. Sanoisinko, että molemmat olette oikeassa.
Periaatteessa edes nettihaastattelun tarjoaminen on positiivista, kunhan sen varjolla ei turmella tärkeämpiä tilaisuuksia, television vaalikeskusteluja.
Suomen eduskunnallahan ei pitäisi olla mitään merkitystä EU-vaaleissa.Ylen systeemillä Englannissa pitäisi jättää rupusakkiin viimeksi toiseksi eniten ääniä saanut puolue. Nyt sille ennakoidaan mahdollisesti jopa ykköspaikkaa. Tuon puolueen nimikin on vaan niin vaarallinen Suomessa, että toimittajat eivät sitä yleensä suomeksi lausu. Puhuvat englanninkielisen lyhenteen nimellä UKIP. Suomeksi Englannin itsenäisyyspuolue tai Yhdistyneen kuningaskunnan itsenäisyyspuolue, lyhyesti Itsenäisyyspuolue.
On ihan selvää, että tähänastisesta vaalimenestyksestään riippumatta Itsenäisyyspuolue on Suomessa hyvin pelätty puolue. Siksi siitä pitää vaieta. Kyllähän alan ihmiset tietävät, että kymmenen vuotta sitten Perussuomalaiset saivat puolen prosentin kannatuksen. Sitten vuoden 2007 syksyllä valtamedia keksi Soini-kortin ja bluffin. Media teki Timosta ainoan EU-vastustajan, vaikka mies ei ole koskaan esittänyt eroa EU:sta tai eurosta. Hyvin on toiminut bluffi. Harhautus onnistunut täydellisesti. Piraattipuolueen tai Muutoksen perustaminen hajottamaan ääniä on Soini-harhautukseen nähden paljon pienempi paha, jos suomalaisten ja Suomen tulevaisuutta ajatellaan. Haittoja kumminkin nämä jälkimmäisetkin, mutta eiväthän puolueen sisällä antaumuksella toimivat ihmiset sitä ajattele tai tajua.
Entisenä television kameramiehenä olen ehkä yliherkkäkin reagoimaan television kautta tulevaan manipulointiin. Näen sen niin helposti. Siksipä asenteeni valtamediaan on ollut jo 25 vuotta negatiivinen, ja asenne on molemminpuolinen. Siksi olin haastattelussa varautunut, jännittynyt, mutta en mitenkään valmistautunut. Väsynyt olin unen puutteesta (pitkä junamatka) ja ääni käreä kuulemma kaikkien aikojen siitepölyvyörystä. Niinpä esiinnyin kuin vihainen haudankaivaja, mutta olinpa oma itseni. Yhdeltä minältäni.
Haastattelijoilla, tai heidän taustatiimillään, oli tosiaan ideana monen kohdalla johtaa ehdokas puhumaan lillukanvarsista. Ihan ystävällisesti vain, niin, että haastateltava ei välttämättä huomannutkaan, missä mennään. Toimi se kohdallanikin. Kun lillukanvarsikysymys tuli, niin mietin tovin, että pitääkö tähän vastata? Ajattelin sitten, että kai seuraavaksi tulee kysymys isoista asioista, ja vastasin. Ei tullut eikä ollut aikaakaan tulla. Ja tuo tikittävä sekuntilaskuri oli todella mainio keino lisätä esiintyjien hermostuneisuutta.
Ylen kameramieskurssilla tähdennettiin, että pitää osata heittäytyä jokaiseen ohjelmaan ja henkilöön positiivisella asenteella, jotta hän saisi asiansa ulos parhaalla mahdollisella tavalla, vaikka kameramies olisi itse asiasta ja henkilöstä ihan eri mieltä. Nyt Ylellä oli aivan toisenlainen päämäärä. Mahtavatkohan toimittajat nauttia onnistumisestaan?
Ilmoita asiaton viesti
Ymmärrän, että Alexander Holthoer herrasmiehenä ja heikomman puolustajana löytää ikäviä puolia tästä ohjelmaformaatista, mutta täytyy muistaa silti pari asiaa.
Pikkupuolueiden osalta on tullut runsaasti kritiikkiä että he jäävät vaaleissa Ylen huomiotta. Nyt oli kerrankin aivan mahtavan demokraattinen lähtökohta. Kaikki halukkaat pääsevät ääneen, oli sitten Stubb tai joku tuntemattomuus.
Loistava tilaisuus myös katsojalle tutustua uusiin poliittisiin kasvoihin, arvostan tätä kovasti. Varsinkin nuoret lupaukset kiehtovat.
Minusta Meppigalleria oli hurjan sympaattinen ja kiinnostava juuri tällaisena kokonaisuutena.
Sitten se ikävä puoli. Haastattelu on tiukka kuten pitääkin olla, sillä mepiltä voi vaatia paineensietokykyä ja lyhyessä ajassa on käytävä ilmi monta asiaa. Pieni osa ehdokkaista on vielä kaukana itsevarmasta esiintyjästä ja kokemattomana tulee sanottua kaikkea hölmöä. Se että joitain ihmisiä tyrmistyttää tai naurattaa tällainen, on ikävää. Mutta lopulta kuitenkin meppiehdokas on kokemusta rikkaampi ja äänestäjä saa tarvitsemaansa tietoa. Ehdokas on kuitenkin ehdolla Euroopan parlamenttiin.
Ilmoita asiaton viesti
Valitettavasti et näe sutta lampaan vaatteissa, Petra. Tutkailin juuri YLE:n linkkausjärjestelmää noissa haastatteluissa. Se on tehty ruokkimaan ”katsotuimpien” haastatteluiden katsomista ja lopulta se katkaisee puolueen muiden ehdokkaiden esittelyn. Toinen kuningaspaikka on siellä kunkin ehdokkaan alalaidassa, missä on satunnaisia poimintoja puolueiden ehdokkaista ->pelipaikka. Jännästi tuo jatkolinkitys ei toimi kaikkien kohdalla.
Yritä vaikka edetä tuolla ”Lisää samankaltaisia”-kohdalla sillä tavoin että haet sieltä sellaista jota ET ole jo katsonut. Mitä sitä paitsi tarkoittaa samankaltaisuus henkilövaalissa?
Paras tapa saada itseään näkyville on siis uhrata joku ehdokas sosiaaliselle medialle ja silloinkin jatkolinkitys estää kaikkien katsomisen. Ovatko katsojaluvut klikkauksia tai loppuun asti katsottuja – epäilen fifty fiftyä.
Tämä on toteutettu kuten erittäin huono gallupkysely, jossa mielivaltaisesti painotetaan kysymyksiä tai johdatellaan vastaajaa.
Se julkisuus mediassa ei ole itsetarkoitus, ja YLE:llä on velvoitteita niitä kohtaan ketkä palvelevat kansanvaltaa, ehdokkaat.
Saanhan minä mielipiteeni sanottua vaikka youtubeen puhumalla…
Ilmoita asiaton viesti
Panin merkille tuon saman ilmiön siellä galleriassa. Systeemi on ikään kuin itseään ruokkiva. Ne, joita alun alkaen on katsottu paljon, katsotaan jatkossakin paljon, koska ne ovat siinä ensimmäisinä. Näin siis suomenkielisellä puolella. Ruotsinkielisellä puolella nuo tulevat aakkosjärjestyksessä etunimen mukaan.
Ilmoita asiaton viesti
Sieltä on ilmenemässä muutakin mätää. Teen linkitysanalyysiä. Linkkiverkkoja säätelemällä ja kytkemällä, ylläpitäjät voivat vahvistaa ja vaimentaa juurin niitä mielikuvia kun toivovat. Siellä on selvästi ”suojattu” eräitä puolueita, laitettu toisia pimentoon ja vahvistettu joidenkin Some-julkisuutta vahingoittavalla tavalla.
Että sillä lailla meidän vallan vahtikoiramme toimii antaessaan ”taviksille” hetken parrasvaloissa.
Tämä ei jää tähän.
Ilmoita asiaton viesti
Perästä kuuluu.http://rogerb.puheenvuoro.uusisuomi.fi/167985-joku-kavi-kylassa-ylen-meppigallerialla-muokattiin-suomalaisia-selityksia
Ilmoita asiaton viesti
Katsopa Svenska Ylen puolelta. Tulee suositteluja monipuolisemmin eivätkä videot ole ”suosituimmuus”-järjestyksessäkään.
Ilmoita asiaton viesti